Oletteko koskaan ajatelleet, että viestintä- ja vuorovaikutustaidot ovat kaiken ihmisen tekemisen peruskivi? Puhuttiinpa alkuaikojen metsästysstrategioista taikka tämän päivän elämästä someaalloilla. Kaikki ihmisten tekeminen perustuu viestintään. Mutta mikä hassua, tämä simppeli perusasia – ja se että viestintää kannattaisi vaalia ja arvostaa – menee usein yli hilseen. Usein ihmiset viestivät toisilleen helvetin huonosti.
Monet avioliitot menevät mönkään viestinnän takia, ystävyyssuhteet näkevät parhaimmat päivänsä, projektit kusevat, firmat kaatuvat, päivät menevät pilalle, vitutuksen kierteet jatkuvat – kaikki on päin mäntyä muutamien perustavanlaatuisten asioiden vuoksi, jotka perustuvat ihmisten verbaaliseen (puhe) ja nonverbaaliseen (kaikki muu elehdintä) viestintään = ihmisten itseilmaisuun. Kuinka hyvin sinä selviydyt seuraavista viestinnän peruspointeista? Tässä vinkkejä viestinnän ja vuorovaikutuksen asiantuntijalta niin työhön kuin vapaa-aikaan:
Hyvän vuorovaikutuksen kriittinen menestystekijä on sen vastavuoroisuus. Suomeksi: sinä reagoit. Piste. Et jätä kiireen vuoksi vastaamatta meileihin tai yhteydenottoihin, vaan järjestät sen sekunnin edes sitten pikaviestille. Tämä niin työssä kuin vapaa-ajalla. En tiedä tärkeimpiä kaverisuhteita, kuin ne jossa sinusta välitetään loppuun saakka; et lähde kasvokkain tapaamisestakaan hyvästelemättä, miksi tekisit niin netissä. Jos itse olet hakenut työntekijöitä, kai sitten myös vastaat kandidaateille. Simppeliä. Taikka mieti myös omaa brändi-identiteettiäsi. Jos joku on ollut sinuun yhteydessä, etkä tuumaa mitään, minkä imagon saat tai millaisen kuvan yrityksesi saa? Kaikista nurinkurisinta on, ettei suutarin lapsilla ole kenkiä. Olen elämäni aikana ollut yhteydessä moniin markkinointiviestinnän/viestinnän "ammattilaisiin" ja jäänyt vaille vastausta.
Vuorovaikutus jää myös köyhäksi, jos et anna tai jaa itsestäsi mitään. Ja toisinkin päin, älä puhu vain itsestäsi, kysy myös toiselta.
Kasvojen säilyttäminen merkitsee oman viestinnän allekirjoittamista. Hieno periaate kuuluu, että kohtelet muita viestiessäsi kuten toivoisit heidän kohtelevan sinua. Maalaisjärjellä mietittynä tuskin haluat aiheuttaa tieten tahtoen mielipahaa. (Konfliktit ovat toki osa viestintää, mutta niistä selvitään seuraavana tulevan kohdan avulla.) Hyvä viestintä on tasavertaista, arvostat toista.
Hyvänä viestijänä, kaverina, työnantajana – mitä ikinä – olet myös luottamuksen arvoinen. Sinuun voi luottaa ja sanaasi voi luottaa. Sekin on kasvojen säilyttämistä. Vai onko sinulla juorukellon naamataulu?
Muistathan kuunnella? Vuorovaikutus ei ole vuorovaikutusta, jos sinulla ei ole kuuntelemisen jaloa taitoa. Sen merkitys on yhtä tärkeä kuin itse puhumisen. Konfliktinratkaisun reseptiin kuuluu sen verran joustoa, että kuunnellaan, eikä vain tykitetä vasta-argumentteja. Normaalissakin elämän virrassa on kohteliasta olla keskeyttämättä toista.
Ehkä kaikista suurin kansamme puutostauti on palautteen (niin positiivisen kuin rakentavan) ja sosiaalisen tuen ilmaiseminen. Miksi emme kannusta toisiamme? Milloin annoit viimeksi vilpittömiä kehuja? Voin vannoa, että meillä olisi paljon parempi olla, jos saisimme enemmän toisiltamme. Varsinaisissa vuorovaikutustilanteissa tämä on yksinkertaisesti sen ilmaisemista, että on mukana tilanteessa ja ainakin hitusen kiinnostunut. Yksittäisissä arjen repliikeissä se voi olla mikä vain mukava kohteliaisuus lähimmäiselle, tai hänen tukeminen ja kannustaminen pidemmällä tähtäimellä elämässä.
Ihmisten itsetunto ja energia, projektien loppuun saattaminen, suomalaisten menestyminen maailmalla – kaikki nämä asiat saavat puhtia tästä kohdasta.
Mitä avoimempi yrityskulttuuri tai perheyhteisö on, sitä onnellisempi. Viestinnässä saa olla pikemminkin auki ja yli tekevä, koska välinpitämättömyys aiheuttaa enemmän hallaa. Avoimuus ei jätä sijaa epävarmuudelle. Ja epävarmuushan on se, joka nakertaa hiljaa sisältä päin.
Menestyksekkäät ihmiset ja brändit kertovat avoimesti omaa tarinaansa ja heistä pidetään, koska he tulevat lähelle. He eivät ole ylpeitä, sulkeutuneita, eivätkä esitä mitään roolia - muuta kun omaksumaansa (brändi-)identiteettiä.
Tämä viimeinen vinkki, avoimuus, on kuitenkin samassa se kuuluisa ”uskalla olla oma itsesi” kohta. Se meinaa reilusti sen hyväksymistä, että meitä on tosiaankin moneen junaan lähtijää. Mutta olitpa sitten persoonaltaan hiljaisempi kaveri taikka liiallinen suupaltti, viestintään voi suhtautua avoimesti oppien. Se on meihin sisäänrakennettu työkalu, jota jokainen voi tiedostaen kehittää. Ja se kannattaa, sillä toisten ihmisolentojen kanssa leppoisa viestiminen on monesti ihan hyvä juttu mielenterveydelle. Loppujen lopuksi olemme niitä samoja alkukantaisia laumaeläimiä.
